29.2.2012

Terveiset Israelista

Hyvää tulevaa Puurim-juhlaa. Esterin kirja on ajankohtaista luettavaa tähän aikaan vuodesta.
Aamulla laskeuduimme vaimon kanssa lentokentälle ja kolmenviikon Israelin matka saatiin onnelliseen päätökseen. Nyt sitten odotetaan seuraavaa kertaa.
Palmupuu on eräs näitä kuivien seutujen puita, jotka työntävät juurensa syvälle. Psalmista 1 olemmekin jo puhuneet.
Psalmin 92:13-16 sanoo: Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin seetri. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
Palmu on kuulemma myös kasvi, jossa elinneste kulkee keskellä runkoa. Vaikka olosuhteet pieksevät sitä ja myrsky raivoaa, sisäinen ihminen voimassa vahvistuu ottamalla vastaan elämää Kristuksesta. Sisäisen yhteyden tärkeys Kristukseen on ulkoista kuorta tärkeämpi, vai mitä.
Palmu myös kasvaa aina kohti taivaallisia. Vanhat lehdet kuivuvat ja muodostavat kuivuessaan kuitenkin suojansisimmälle ja kestävän rungon. Mutta lehdet nostetaan kohti uskon alkajaa ja täyttäjää Jeesusta. Kohti taivaallisia niinkuin Paavali Kolossolaiskirjeen kolmannen luvun alussa mainitsee.
Ja vielä, palmun hedelmä kuulemma paranee kun palmu tulee vanhemmaksi.
Hamaan harmaantumiseen asti elämämme lähde tuottaa hedelmää.
Antti